Tähän yhden tai kahden lauseen tiivistelmä sivun sisällöstä. Kuvan vasemmalla voi vaihtaa kuvaa klikkaamalla.
Ratsastus
Sopivan kokoisen ratsastajan kanssa shetlanninponia voidaan käyttää kaikissa ratsastuksen lajeissa. Kilpailutoimintaa shettiksille järjestetään yhdistyksen puolesta käyttöluokkien ratsastusluokissa, joissa kisataan kolmella eri tasolla ratsukon osaamisen ja iän mukaan sekä este- ja kouluratsastuksen mestaruuskilpailuissa. Shetlanninponeilla voi hyvin osallistua myös kaikenlaisiin talli- ja seurakisoihin ja aluetasollekin asti niin esteissä kuin kouluratsastuksessakin. Satunnaisesti Suomessa järjestetään myös mm. laukkakisoja tai maastoratsastusluokkia, joihin voi osallistua shetlanninponinkin kanssa.
Shetlanninponin ratsastajan tulisi olla sopivan kokoinen, jotta ratsastus olisi mukavaa sekä ponille, ratsastajalle kuin sitä seuraavillekin. Voidaan ajatella, että isompikokoisen (säältään yli metrisen) ja hyväkuntoisen sekä niin sanotusti ”oikein päin kulkevan” shetlanninponin ratsastajan painoraja olisi n. 50 kiloa. Pienemmillä, 90-100 cm korkeilla, shettiksillä ratsastajan pituus on erityisen huomion arvoinen. Yhdistys suosittelee, että alle 100 cm korkuisen ponin ratsastaja olisi alle 140 cm ja yli 100 cm korkuisen ponin alle 150 cm pitkä. Ratsastajan kokoon tulee kiinnittää erityistä huomiota etenkin säännöllisessä liikutuksessa.
Shetlanninponin varusteiden sopivuuteen pitää kiinnittää huomiota aivan yhtä lailla kuin isompien ratsujenkin. Nykyään on hyvin saatavilla kunnollisia varusteita pienillekin poneille. Satula ei saa olla liian pitkä ja sen tulee olla istuva eli se ei saisi pysyä paikoillaan vain häntäremmin avulla. Kuolaimissa on hyvä kiinnittää huomiota shetlanninponin usein hyvin matalaan suuhun ja miettiä mikä olisi sille sopivin kuolain sekä mahdollisesti kokeilla erilaisia vaihtoehtoja. Turparemmin säätöihin ja muihin ratsun toimivuuteen vaikuttaviin seikkoihin tulee kiinnittää huomiota pienenkin ratsun kanssa.
Määrätietoisesti ja hyvin koulutetusta shetlanninponista, jolla on sopivat varusteet ja sopivan kokoinen ratsastaja, saa mainion ratsun kaikkiin ratsastuksen lajeihin!
Ohjasajo
Ohjasajo on loistava ponin koulutus- ja käyttömuoto aikuisellekin harrastajalle. Ohjasajo on ikäänkuin ratsastusta ilman ratsastajaa ja ohjasajen ponille voi opettaa kaikkia ratsastuksen liikkeitä. Shetlanninponiyhdistyksen käyttöluokkakilpailuissa on mahdollistua osallistua ohjasajoon ja ohjasajo on yksi vaihtoehto minioriilla esittää käyttöominaisuuksiaan jalostustarkastuksen yhteydessä.
Valjakkoajo
Monelle aikuiselle poniharrastajalle ajaminen on tärkeä osa harrastamista. Ajamista voi harrastaa ravi-, länki- kuin valjakkovaljastuksella ja harrastajia on niin omaksi iloksi ajavia kuin valjakkoajoa tavoitteellisemmin kisaavia tai poneja ravikilpailuihin valmentavia.
Shetlanninponiyhdistys järjestää usein näyttelyiden yhteydessä tai erillisinäkin kilpailuina ajoluokkia eli näyttelyluokkia, jossa poni esitetään ajaen. Nämä luokat ovat erinomainen tavoite harjoitella ponin kanssa ajamista valjakkotyyppisesti ja opettaa ponille perustaidot ajossa: käynti, ravi, siirtymiset, pysähdykset ja ympyrät sekä vaikeassa luokassa peruutus. Luokkien ensisijainen tarkoitus on esitellä niin ponin rakenne- ja käyttöominaisuuksia. Säännöissä on huomioitu valjakkoperinteen mukainen valjastus ja pukeutuminen.
Shetlanninponilla voi myös kilpailla Suomen ratsastajainliiton jäsenseurojen järjestämissä valjakkoajo-kisoissa, jotka koostuvat kolmesta osuudesta: koulukokeesta, maratonkokeesta ja tarkkuuskokeesta. Valjakkokisoissa voi Suomessa kilpailla vaikka tavallisilla koppakärryillä aina aluetasolle asti, joten heti ei ole välttämätöntä panostaa suuria summia valjakkoperinteen ja -lajin mukaisiin varusteisiin. Huomioitavaa kuitenkin on että selviytyäkseen kokonaisesta valjakkoajo-kilpailusta ja kaikista kolmesta osuudesta on ponin oltava hyvin valmennettu urheilija sillä laji on vaativa ja raskas. Valjakkoa voi kisata myös osallistumalla esimerkiksi erillisiin tarkkuus-osuuden kisoihin.
Siistit, ehjät ja ponille sopivat varusteet ovat kaikessa ajossa tärkeintä ja valjastukseen on pienillä shetlanninponeilla syytä kiinnittää erityistä huomiota juuri siksi että ne tekevät suhteessa hevoseen tai isompaan poniin kovaa työtä kärryjen edessä. Suositeltavia valjastustapoja ovat perinteinen ravivaljastus, valjakkovaljaat (vetokarttu vaunuissa) tai länkivaljastus (suomalainen tai ruotsalainen länkivaljas), rintavaljaita ei enää suositella käytettäväksi niiden vetämiseen epäsopivuuden takia.
Poniagility
Varsin uutena lajina on shettisharrastukseen tullut mukaan poniagility. Poniagilityn tarkoitus on viilata ohjaajan ja ponin yhteistyö äärimmilleen tehtäväradalla niin että radasta suoriudutaan nopeasti ja ilman virhepisteitä – jotka ovat poniagilityssä virhesekunteja. Poniagility on mukavaa vaihtelua muuhun harrastamiseen ponille ja sen kuuluukin olla ensisijaisesti hauskaa niin ponille kuin ohjaajallekin. Poniagilityrata voi koostua lähes minkälaisista esteistä tahansa mutta tärkeänä asiana tulee muistaa esteiden turvallisuus, eli niissä ei saa olla osia jotka voivat hajota, tarttua poniin tai muilla tavoin aiheuttaa vaaratilanteita.
Esimerkkejä esteistä: tavallinen este, pressun ylitys, hula-hula vanteen läpi puikahtaminen (joko ohjaaja tai poni), rappuset, keinulauta, pujottelu, etujalkojen autonrenkaan keskelle asettaminen, tasapainoilutehtävä ohjaajalle, kohteen kiertäminen, erilaiset puomikujat jne… Onpahan poniagilityssä kisattu jo ensimmäiset maastoponiagility-kisatkin, jossa esteet oli sijoitettu normaalia pidemmälle radalle maastoon ympäristön luonnollisia esteitä hyödyntäen!
Ponin kanssa ei saa lähteä poniagility-kilpailuihin harjoittelematta vaan on reilua että on poni on saanut harjoitella erilaisia esteitä joko kotona tai ympäri Suomen järjestettävillä kursseilla, jolloin ”kisoissa” ei tule eteen yllättäviä tilanteita jännittävän ohjaajan kanssa. Kaikessa harjoittelussa ja kisaamisessa tavoitteena tulee olla se että molemmilla on hauskaa ja parhaimmillaan ponin luottamus ohjaajaa kohtaan kasvaa, tästä esteestähän mennään yhdessä!
Varsin uutena lajina on shettisharrastukseen tullut mukaan poniagility. Poniagilityn tarkoitus on viilata ohjaajan ja ponin yhteistyö äärimmilleen tehtäväradalla niin että radasta suoriudutaan nopeasti ja ilman virhepisteitä – jotka ovat poniagilityssä virhesekunteja. Poniagility on mukavaa vaihtelua muuhun harrastamiseen ponille ja sen kuuluukin olla ensisijaisesti hauskaa niin ponille kuin ohjaajallekin. Poniagilityrata voi koostua lähes minkälaisista esteistä tahansa mutta tärkeänä asiana tulee muistaa esteiden turvallisuus, eli niissä ei saa olla osia jotka voivat hajota, tarttua poniin tai muilla tavoin aiheuttaa vaaratilanteita.
Esimerkkejä esteistä: tavallinen este, pressun ylitys, hula-hula vanteen läpi puikahtaminen (joko ohjaaja tai poni), rappuset, keinulauta, pujottelu, etujalkojen autonrenkaan keskelle asettaminen, tasapainoilutehtävä ohjaajalle, kohteen kiertäminen, erilaiset puomikujat jne… Onpahan poniagilityssä kisattu jo ensimmäiset maastoponiagility-kisatkin, jossa esteet oli sijoitettu normaalia pidemmälle radalle maastoon ympäristön luonnollisia esteitä hyödyntäen!
Ponin kanssa ei saa lähteä poniagility-kilpailuihin harjoittelematta vaan on reilua että on poni on saanut harjoitella erilaisia esteitä joko kotona tai ympäri Suomen järjestettävillä kursseilla, jolloin ”kisoissa” ei tule eteen yllättäviä tilanteita jännittävän ohjaajan kanssa. Kaikessa harjoittelussa ja kisaamisessa tavoitteena tulee olla se että molemmilla on hauskaa ja parhaimmillaan ponin luottamus ohjaajaa kohtaan kasvaa, tästä esteestähän mennään yhdessä!